Yksi yleisimmistä syistä siihen, että verkkokurssi viivästyy kuukausilla tai jää kokonaan julkaisematta, ei ole ajanpuute vaan ajatus siitä, että kaiken pitää olla valmista ennen kuin mitään voi näyttää.
Kurssin pitää olla hiottu. Sisällön pitää olla kattava. Rakenteen pitää olla täydellinen. Materiaalien pitää näyttää hyvältä. Kaikkien mahdollisten kysymysten pitää olla huomioitu etukäteen.
Tämä kuulostaa laadulta.
Mutta käytännössä se johtaa usein yhteen asiaan. Kurssi rakennetaan tyhjiössä.
Ja tyhjiössä rakennettu kurssi perustuu väistämättä oletuksiin.
Oletuksiin siitä, mikä on tärkeää. Oletuksiin siitä, mikä auttaa. Oletuksiin siitä, miten ihmiset etenevät. Oletuksiin siitä, mikä tuntuu selkeältä ja mikä ei. Oletuksiin siitä, mikä saa ihmisen ostamaan.
Ongelma ei ole se, että oletukset olisivat aina vääriä. Ongelma on se, että et tiedä, mitkä niistä ovat oikeita ennen kuin joku oikea ihminen kohtaa kurssin.
Siksi ensimmäinen versio ei voi olla lopullinen.
Ei siksi, että tekisit huolimattomasti, vaan siksi, että paras versio syntyy vasta vuorovaikutuksessa markkinan kanssa.
Tässä kohtaa moni törmää käsitteeseen MVP, mutta ymmärtää sen usein väärin.
MVP ei tarkoita keskeneräistä, puolivalmista tai huonosti tehtyä tuotetta. Se tarkoittaa pienintä mahdollista kokonaisuutta, joka tuottaa asiakkaalle todellisen lopputuloksen.
Tämä on tärkeä ero.
Huonosti tehty kurssi ei ole MVP. Se on vain huono tuote. MVP on tarkasti rajattu, selkeä ja toimiva kokonaisuus, jossa on mukana vain se, mikä on välttämätöntä lopputuloksen saavuttamiseksi.
Kun tätä ajattelee oikein, MVP ei ole kompromissi laadussa. Se on kompromissi laajuudessa.
Sen sijaan, että rakennat heti kaiken mahdollisen, rakennat ensimmäisen version, joka toimii yhdelle selkeälle tilanteelle. Se ei sisällä kaikkia mahdollisia variaatioita, lisäpolkuja tai syventäviä osioita. Se sisältää sen ytimen, joka vie asiakkaan pisteestä A pisteeseen B.
Tämä tekee yhdestä asiasta paljon helpompaa.
Julkaisemisesta.
Kun et yritä ratkaista kaikkea kerralla, voit julkaista aiemmin. Ja kun julkaiset aiemmin, pääset nopeammin siihen kohtaan, jossa oikea oppiminen alkaa.
Tämä oppiminen ei tapahdu sinun päässäsi. Se tapahtuu siinä, miten ihmiset käyttävät kurssia.
Tässä kohtaa moni tekee toisen virheen. Kun kurssi julkaistaan, katse kääntyy heti numeroihin.
Kuinka monta ostoa tuli. Mikä oli konversioprosentti. Kuinka paljon liikennettä sivulla kävi. Näitä on helppo mitata, ja ne tuntuvat tärkeiltä.
Mutta alussa ne eivät ole vielä tärkein asia.
Ne kertovat jotain, mutta eivät vielä tarpeeksi.
Alussa paljon arvokkaampaa on ymmärtää, mitä tapahtuu oston jälkeen.
Aloittaako opiskelija kurssin. Missä kohtaa hän pysähtyy. Missä kohtaa hän innostuu. Mitä hän tekee heti. Mitä hän jättää tekemättä. Mitkä kohdat tuntuvat selkeiltä. Mitkä tuntuvat raskailta. Mitä kysymyksiä nousee. Mitä hän sanoo lopputuloksesta.
Nämä ovat signaaleja, jotka kertovat, toimiiko kurssi oikeasti.
Voit saada kymmenen ostoa, mutta jos kukaan ei pääse eteenpäin, sinulla ei ole vielä toimivaa tuotetta. Toisaalta voit saada vain muutaman asiakkaan, mutta jos he etenevät, saavat tuloksia ja pystyvät kuvaamaan kokemuksensa selkeästi, olet paljon vahvemmalla pohjalla.
Siksi alkuvaiheessa kannattaa mitata asioita, jotka kertovat liikkeestä, ei vain määrästä.
Liikkuuko opiskelija kurssissa eteenpäin. Saako hän jotain valmiiksi. Pääseekö hän siihen lopputulokseen, jonka lupasit. Ymmärtääkö hän, mitä hänen pitää tehdä seuraavaksi.
Nämä ovat paljon arvokkaampia mittareita kuin pelkkä myyntimäärä.
Tämä tuo meidät yhteen tärkeimmistä kohdista, joka erottaa kasvavat kurssit niistä, jotka jäävät paikalleen.
Palaute.
Moni pelkää palautetta, koska se tuntuu henkilökohtaiselta. Jos joku ei ymmärrä, jos joku jää jumiin, jos joku kritisoi, se tuntuu helposti siltä, että oma työ ei ole tarpeeksi hyvää.
Mutta juuri palaute on se, joka tekee kurssista paremman.
Ilman palautetta olet yksin omien oletustesi kanssa. Palautteen kanssa näet, missä kohtaa todellisuus poikkeaa siitä, mitä ajattelit.
Ja tämä on arvokasta.
Jos opiskelija sanoo, että jokin kohta oli epäselvä, hän ei sano, että sinä olet epäselvä. Hän kertoo, että tässä kohdassa rakenne ei vielä toimi niin hyvin kuin voisi. Jos hän jää jumiin tiettyyn tehtävään, hän ei ole “huono opiskelija”. Hän näyttää, että tässä kohdassa kurssi vaatii vielä tarkennusta.
Kun alat katsoa palautetta näin, se muuttuu raskaasta asiasta työkaluksi.
Ja mitä aikaisemmin saat tätä palautetta, sitä vähemmän joudut myöhemmin korjaamaan.
Tämä liittyy suoraan iterointiin.
Iterointi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kurssi kehittyy käytön kautta.
Ei yhdessä isossa päivityksessä, vaan pienissä tarkennuksissa, jotka perustuvat siihen, mitä oikeat ihmiset tekevät.
Ehkä huomaat, että tietty moduuli on liian pitkä ja pilkot sen kahteen osaan. Ehkä huomaat, että yksi ohje on epäselvä ja muotoilet sen uudelleen. Ehkä lisäät esimerkin kohtaan, jossa moni jää miettimään. Ehkä poistat kokonaan osan, joka ei vie eteenpäin.
Nämä muutokset eivät näytä ulospäin dramaattisilta. Mutta ne parantavat kokemusta jatkuvasti.
Ja tässä on yksi tärkeä ajatus.
Hyvä verkkokurssi ei synny kerralla. Se rakennetaan.
Se alkaa ensimmäisestä versiosta, joka toimii riittävän hyvin. Sitten se paranee jokaisen asiakkaan, jokaisen palautteen ja jokaisen havainnon kautta. Lopulta siitä tulee kokonaisuus, joka tuntuu selkeältä, toimivalta ja arvokkaalta.
Mutta tämä tapahtuu vain, jos annat itsellesi luvan julkaista ennen täydellisyyttä.
Jos jäät odottamaan hetkeä, jolloin kaikki on valmista, et pääse koskaan siihen vaiheeseen, jossa kurssi alkaa oikeasti kehittyä.
Tämä ei tarkoita, että julkaiset jotain puolivillaista. Se tarkoittaa, että rakennat jotain, joka toimii, ja sitten parannat sitä systemaattisesti.
Kun tämän hyväksyy, julkaiseminen muuttuu.
Se ei ole enää lopullinen hetki, jossa kaikki ratkaistaan. Se on ensimmäinen askel, jossa oikea oppiminen alkaa.
Ja rehellisesti sanottuna, juuri siinä kohtaa verkkokurssibisnes alkaa muuttua teoriasta käytännöksi.
Categories: : Verkkokurssi, verkkokurssibisnes